POLYVAGAALITEORIA JA HERMOSTO

Polyvagaaliteoria on autonomisen hermoston (ANS) teoria, jonka Stephen Porges esitti 1990-luvun alussa. Teoria väittää, että ANS koostuu kolmesta erillisestä hermopiiristä: ventraalivagaalipiiristä, sympaattisesta hermostosta (SNS) ja dorsaalivagaalipiiristä. Jokainen näistä piireistä vastaa kehon eri reaktioista stressiin ja vaaraan.

Ventraali vagaalipiiri vastaa kehon "lepo ja ruoansulatus" -reaktiosta. Tämä piiri aktivoituu, kun keho on turvassa ja rentoutunut. Kun ventraali vagaalipiiri aktivoituu, syke hidastuu, verenpaine laskee ja ruoansulatusjärjestelmä toimii kunnolla.

Sympaattinen hermosto vastaa kehon "taistelu tai pako" -reaktiosta. Tämä piiri aktivoituu, kun keho on stressaantunut tai vaarassa. Kun sympaattinen hermosto aktivoituu, syke nousee, verenpaine kohoaa ja kehon lihakset valmistautuvat toimintaan.

Dorsaali vagaalipiiri vastaa kehon "jähmettymis" -reaktiosta. Tämä piiri aktivoituu, kun keho on ylikuormittunut stressistä tai vaarasta. Kun dorsaali vagaalipiiri aktivoituu, syke ja verenpaine laskevat dramaattisesti, ja kehon lihakset jännittyvät suojellakseen itseään.

Polyvagaaliteorialla on tärkeitä vaikutuksia stressin, ahdistuksen ja trauman ymmärtämiseen. Teoria ehdottaa, että ANS:n eri hermopiirit ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, ja että näiden piirien välinen tasapaino on ratkaisevan tärkeää mielenterveyden ja fyysisen terveyden ylläpitämiseksi. Kun yksi näistä piireistä on yliaktiivinen, se voi johtaa ongelmiin, kuten ahdistukseen, stressiin ja traumaan.

Ratkaisut, jotka keskittyvät ventraalivagaalipiirin aktivoimiseen (kuten jooga ja meditaatio), voivat olla hyödyllisiä ahdistuksen ja stressin hoitamisessa. Terapiat, jotka keskittyvät sympaattisen hermoston aktivoimiseen (kuten altistusterapia), voivat olla hyödyllisiä PTSD:n hoidossa. Polyvagaaliteoria tarjoaa siten viitekehyksen ymmärtää, miten erilaisia lähestymistapoja voidaan käyttää ANS:n ongelmien hoitamiseen.